Laulun ja soiton synty

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laulun ja soiton synty.
(Alku aihe tähän eräästä tarinoilta.)
Kirjoittanut Antti Tervo


Mist’ on saatu laulu, soitto,
Mistä säveltaide on?
Taivahaisen lemmen koitto,
Luojan lahja verraton.
Kaikkivallan eteen astui
Helleyden enkeli,
Kasvot kyynelistä kastui,
Rukoillen hän puheli:
”Ihmisille uusi kieli
Anna isä armias,
Heill’ on kyllä sanakieli,
Vaan se ei riitä, laupias.
Ihmis rinta tunteet kantaa,
Riemuitsee ja vaikeroi,
Mut niit’ ei voi se muille antaa
Jos vaan sanat suustaan soi”.
Hälle vastas Kaikkivalta:
”Heille annoin kyynelet,
Jotka juosten luonten alta
Ilmi tuovat tuntehet”.
”Ihmislasten kyynelvirta,
Rusot, poskein värehet,
Silmät, huulet, kasvoin pinta
Tulkitsevat sydämet”.
”Kyynelill’ ei vielä tuoda
Ilmi syömmen tunteita,
Uusi kieli täytyy luoda
Varten tunnon puheita”.
”Viel’ ei taida”, enkel sanoi,
”Tunnon kieltä ihminen”,
Uutta kieltä yhä anoi
Luojalt’ enkel helleyden.
Silloin soitto, laulu raikui,
Tunnot hellät ilmiin toi,
Luojan loistosali kaikui
Nyt, kun enkel-kuorit soi.
Soiton, laulun enkeliä
Kutsui Luoja luoksehen;
Hän, ku johti säveliä,
Astui Herran etehen.
Tälle virkkoi Kaikkivoiva:
”Sä, käy nyt alas maailmaan,
Ihmisille kieles soiva
Opeta, saa soittamaan!”
Enkel lensi nopein siivin
Maahan tänne alhaiseen,
Laulu, soitto siitä päivin,
Kaikuu ylös taivaaseen.

[Antti] T[e]rv[o].


Lähde: Tampereen Sanomien Lisälehti 19.5.1874.