Laulun mahti

Laulun mahti. Kirjoittanut Eero Eerola

Mik’ on maassa laulun mahti?

Se on vapaan hengen vahti.

Mik’ on syvin silloin taika,

kun on itkun, tuskan aika,

kun vain kuuluu rinnan nyyhky,

poissa toiveet, unten kyyhky,

takoo, sakoo, raskaat suonet,

silmän eess’ on manat, tuoneet,

toukka kalvaa sydänalaa,

silmät niinkuin pätsi palaa,

tulen tuikahdust’ ei missään,

yksin istuu helvetissään,

kaikki kaatuu, maatuu, hajoo,

olemattomuuteen vajoo,

synkkänä kuin sysi mieli...?

Silloin värjyy jossain kieli,

kuuluu lämmin äänen helke,

kajastaa kuin aamun välke...

heräät lauluun hellään, hyvään,

ristinjuureen lymyyt syvään,

valtoimilleen itkun lasket,

kastuu silloin kulot, kasket,

virkistyypi varret, korret,

katoovat jo kalman orret,

vihannat taas taimet nostaa

päätään, surus riemuin kostaa.

Siunaat silloin ääntä tuota,

vienoista kuin virren vuota.

Siunaat, nouset, olet toinen,

myyty et, et elon loinen. –

Taikka tulee toinen hätä,

jok’ ei maata, kansaa jätä.

Uhoo uhka, tuntuu turma,

päitten päällä miekan surma.

Turvaa, oikeutt’ ei tuta,

päällimmäisn’ on sakka, muta.

Kaikki irti inhat voimat,

kansan kaato, sodan soimat.

Pelastust’ ei missään muussa,

kuin vain hengen honkapuussa,

teräksessä hermon, raudan,

muistelossa maammon haudan...

Silloin raikuu rintaluista:

poika, taattos taika muista,

hiihdä vaikka hiitten soita,

laulain hiitten voimat voita!

Laulain laske lainehia,

paina taiston palkehia,

välkyttele valtakalpaa,

horna hornuuteensa salpaa!

Nouset alta pakkopaulain

kirkkain otsin lyöden, laulain!

Näin on virisi, taattoin virsi,

kirpoo siitä kiron kirsi!

Siin’ on sana, mana, taika,

yönkö lie tai päivän aika. –

Mik’ on maassa laulun mahti?

Se on vapaan hengen vahti.

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.