Laulun synty
| Laulun synty. Kirjoittanut Pietari Hannikainen |
- Kun luoja linnut loi
- Ja laulu-lahjan soi,
- Niin juttu heillen nousi:
- Ken laulun alottaisi.
- Jokainen töistähän
- Kehoitti laulamaan,
- Ei ykskään tiennyt nuotit,
- Vaan toiseheensa luotit.
- He noin nyt juttelit
- Ja päivän viettelit;
- Vaan turhaan kaikki kansa
- Odottel’ lauluansa.
- Varispa, Valvoen
- Nyt yön ja tutkien,
- Jo suuren vaivan kanssa
- Sai äänen kulkustansa.
- Isosti riemuten
- Nyt nuotin keksineen,
- Jo päivän valjetessa
- Hän lauloi lentäessä.
- Sen kuullen korppi huus:
- Piä kiini hurja suus,
- Se ansahteepi naurun,
- Vaan multa kuulet laulun!
- Harakka korpillen
- Nyt nauro kuollakseen,
- Visertäellen: miksi
- Rupeette laulajiksi!
- Nyt lauloit leivonon
- Ja peippo kilvaten,
- Ja kaikellaiset linnut
- Merissä, maissa kiljuit.
- Vaan kiuru ilmahan
- Se lensi laulamaan
- Ja huusi: hurjat maassa
- Te ootte laulamassa!
- Ja niin kuin laulaneet
- Oli muut ja nauraneet,
- Niin kyntörastas yöllä
- Alotti hyräellä.
- Se vasta laulullen
- Nyt kuulu kaikillen;
- Sen luo jokainen lensi.
- Se mies ken pääsi ensin.
- Nyt huusi yks ja toinen:
- Mistähän suu suloinen
- On saanut moiset nuotit?
- Sano, mistä sie ne tuotit!
- Vaan kyntörastas näin
- Nyt lauloi: ystäväin,
- Nä lauluäänet heikot
- Mä teiltä kuulin veikot.
- Ruman ja kaunihin
- Mä kätkin muistihin,
- Ja niistä kauneuuden
- Mä löysin aivan uuden.
Lähde: Saima 22.8.1844.