Laulun synty

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laulun synty.

Kirjoittanut Pietari Hannikainen


Kun luoja linnut loi
Ja laulu-lahjan soi,
Niin juttu heillen nousi:
Ken laulun alottaisi.
Jokainen töistähän
Kehoitti laulamaan,
Ei ykskään tiennyt nuotit,
Vaan toiseheensa luotit.
He noin nyt juttelit
Ja päivän viettelit;
Vaan turhaan kaikki kansa
Odottel’ lauluansa.
Varispa, Valvoen
Nyt yön ja tutkien,
Jo suuren vaivan kanssa
Sai äänen kulkustansa.
Isosti riemuten
Nyt nuotin keksineen,
Jo päivän valjetessa
Hän lauloi lentäessä.
Sen kuullen korppi huus:
Piä kiini hurja suus,
Se ansahteepi naurun,
Vaan multa kuulet laulun!
Harakka korpillen
Nyt nauro kuollakseen,
Visertäellen: miksi
Rupeette laulajiksi!
Nyt lauloit leivonon
Ja peippo kilvaten,
Ja kaikellaiset linnut
Merissä, maissa kiljuit.
Vaan kiuru ilmahan
Se lensi laulamaan
Ja huusi: hurjat maassa
Te ootte laulamassa!
Ja niin kuin laulaneet
Oli muut ja nauraneet,
Niin kyntörastas yöllä
Alotti hyräellä.
Se vasta laulullen
Nyt kuulu kaikillen;
Sen luo jokainen lensi.
Se mies ken pääsi ensin.
Nyt huusi yks ja toinen:
Mistähän suu suloinen
On saanut moiset nuotit?
Sano, mistä sie ne tuotit!
Vaan kyntörastas näin
Nyt lauloi: ystäväin,
Nä lauluäänet heikot
Mä teiltä kuulin veikot.
Ruman ja kaunihin
Mä kätkin muistihin,
Ja niistä kauneuuden
Mä löysin aivan uuden.

P[ietari]. H[annikainen].


Lähde: Saima 22.8.1844.