Lauluni (Suomalainen)

Lauluni. Kirjoittanut Samuli Suomalainen

Oi epätietoiset yöt, monet tuskien vaivojen hetket,

Kylläksi raadelleet raukkoa ettekö oo?

Vieläkö haavahani, joka hurmetta hurjana vuotaa,

Öljyä kaasitte ja – tulta koht’ öljyhyn taas?

Kalpea poskeni on, niin kauemmaksiko kalmaa

Soisitte, armottomat, kasvoni kalpenevan!

Multa jo mennyt on hän, sitä mulle huuhkajan huudoin

Kautt’ elon synkeän yön korvahan huusitte ain. –

Huusitte vuosia jo, sen huusitte eilen te vielä –

Miksikä tänään siis petätte poloa te?

Mulleko myhäillyt olis enkelin autuas haamu?

Minuhun katsahtanut – taivas! – minuhun hän?

Ei, tuhat kertoa, ei! Ei tähdyt taivahan mailta

Lapsehen mullan ja maan silloin silmeä luo,

Juopa kun on välihin asetettuna, usmien vyöhyt,

Sankean sankea vyö, sikiö korpien suon.

Raskas pilvi se kun sinitaivaan peittävi kantta,

Silloin päivyen vaan tunnen ja valoa juon,

Valoa, lämmintä juon, kunis hurmauneena mä vaivun

Huoaten: murusen taas rikkahan pöydältä sain. –

Päiväpä tietään vain sinitaivaan kannella kulkee,

Muihin se katsovi – niin pilveltä ei mua nää.

– – – – – – – – – – – – – – –

Kohtalo, kolkko on tuo sun leikkisi, kauhean kolkko.

Raatele poloa vain, mut älä pilkkoa tee.

Kalpasi näyttele vaan, tuo kirkas, kiiluva kalpa,

Mut’ älä peittele, oi, kalpaas purppurahan.

Myrkkyä maljahan! vala suoraan, vilpistämättä,

Mut’ älä nesteesen elvyttävään sitä kaa’!

Kauas kantele myös sinä unhon kauhea juoma;

Pyytänyt en sitä oo, koskaan pyydä sit’ en.

Muistaa häntä ma tahdon, muistaa, kuuletko, aina,

Lauran nimeä vaan kannella huulillain,

Kannella huulillain, sitä kuiskata yöhöni mustaan; –

Kenkään kuule sit’ ei, muut kuni minä ja yö. –

Korpehen riennän mä pois, pois luota loistavan linnan,

Niin että riemuja sen korvani kuulla ei voi.

Siellä ma myrkkyäs juon kuni vuosia, vuosia ennen,

Laulua laulelen myös, lyhyttä lauluani,

Kunnes ma kangistuin ikihongan juurehen vaivun,

Jäisillä huulillain Lauran nimi, se vaan.

Kenkään haudallein ei vuodata kyyneltä kaipuun, –

Korven peikko kenties karpalon silmäänsä saa.

Samuli S[uomalainen].

Lähde: Suomen Kuvalehti 15.6.1875.