Lauluun pyyntö
| Lauluun pyyntö Kirjoittanut P. J. Hannikainen |
- »Mä pyydän, huomenna olkaa
- Niin hyvät, mun veikkosein,
- Ja lauluun kanssani tulkaa
- Taas vienoisin sävelein!» –
- »Vai taasen lauluhun soisit
- Sä heräävän impyes;
- Tuon vähemmälläkin voisit
- Jo uskoa omakses!
- Ei mont’ ole iltaa vielä,
- Kun hänelle laulettiin,
- Ja muistathan, miten siellä
- Tul’ ilmestyi kyntteliin:
- Se olihan toivontähti,
- Min sullen sytytti hän,
- Jo nytkö se sammua ehti?
- Voi houkko, mun ystävän’!»
- »Oi, heretkää, mua kuulkaa,
- Pois leikki nyt, veikkosein,
- Ja lauluun kanssani tulkaa
- Taas vienoisin sävelein.
- Niist’ ei mun armaani herää,
- Ei siit’ ole huolta, ei!
- Niin nukkuvi hän täll’ erää» –
- »Mitä, hänet Tuoniko vei?»
- »Ei toivon tähtönen paista
- Nyt enää ikkunastaan,
- Mut tuolta taivahan laesta
- Se täst’ edes vilkkuvi vaan!
- En enää ikkunans’ alle
- Mä vie teitä laulamaan,
- Vaan tuonne hautausmaalle
- Siell’ lepoon hän lasketaan.»
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.