Lauluun pyyntö (1880)
| Lauluun pyyntö. Kirjoittanut P. J. Hannikainen |
- Mä pyydän, huomenna olkaa
- Niin hyvät, mun veikkosein,
- Ja lauluun kanssani tulkaa
- Taas vienoisin sävelein!
- – ”Vai taasen lauluhun soisit
- Sä heräävän impyes!
- Tuon vähemmälläkin voisit
- Jo uskoa omakses!”
- – ”Ei mont’ ole iltaa vielä,
- Kun hänelle laulettiin,
- Ja muistathan miten siellä
- Tul’ ilmestyi kyntteliin:
- ”Se olihan toivon tähti,
- Min sullen sytytti hän,
- Oh! nytkö se sammua ehti?
- Voi houkko, mun ystävän’!”
- Oi, heretkää! mua kuulkaa:
- Pois leikki nyt, veikkosein!
- Ja lauluun kanssani tulkaa
- Taas vienoisin sävelein!
- Niist’ ei mun armaani herää,
- Ei siit’ ole huolta, ei!
- Niin nukkuvi hän täll’ erää –
- – ”Mitä! – hänet Tuoniko vei?”
- Ei toivon tähtönen paista
- Nyt enää ikkunastaan,
- Mut tuolta taivahan laesta
- Se täst’ edes vilkkuvi vaan!
- En enää ikkunans alle
- Mä vie teitä laulamaan,
- Vaan tuonne hautausmaalle –
- lepoon hän lasketaan.
Juhani H. [P. J. Hannikainen]
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.