Laurin Saalis
Ulkoasu
Laurin Saalis. (Runoeltu v. 1822. Sanansaattaja Wiipurista v. 1833.) Kirjoittanut Abraham Poppius |
- Kerran kysyi Kyprialta,
- Hengeltä hempeyden,
- Erospa emoltansa:
- ”Saisinko ma kerran käydä
- Pohjan maita katsomassa,
- Millä lailla miehet siellä
- Sekä emännät elävät?”
- Äiti ääntävi hänelle:
- ”Pakkanen paahtavi,
- Poikani, Pohjanmailla;
- Siellä jääksi jähmettyisit.
- Jahka kevät kerkiääpi,
- Joudat mennä joutsenien
- Johtomiesnä, juonen kanssa.”
- Alkoi päivä Afrikassa
- Vaivata värillä
- Lähestyi Lampolassa
- Matkalinnun majanmuutto.
- Läksi joukko joutsenia,
- Joiden kanssa johtajaksi
- Lapsen laittoi äiti kaunis.
- Evästettyn’ emoltansa
- Hemmuilla, helyillä,
- Vyöttynä suosinvyöllä,
- Tuli poika Pohjanmaille.
- Tahtoi siellä talvellakin,
- Vilullakin viekastella,
- Mutkaellen muotoansa.
- Oli Lauri laitellunna
- Lankoja laduille,
- Risuihin rihmaksia.
- Oli vaskivantehia
- Pannut jäniksen jälille,
- Oli varvut varustellut,
- Oli raidat raudoitellut.
- Amor pieni, kyyryisillään
- Puistossa puikkeissa,
- Sattuikin saalihiksi.
- Surma siirsi silmukkansa
- Pienen herjan hengen päälle,
- Että luuli lumiseksi
- Jänöksi jähmettyvänsä.
- Kurkku kurjalla kähisi:
- ”Kypria, kylmästä
- Avita armotointa!
- Neittä kolme neuvo tänne
- Poloiselle Pohjanmaalle;
- Amor kaunoinen pelasta
- Karjalaisen kattilasta!”
- Kuuli Lauri kuikutuksen,
- Koipesi kotoa,
- Kiljaista kimmautti:
- ”Laukkaa juoksen langoilleni,
- Jop’ on totta toisen kerran
- Käynyt näätä käntällensä
- Tahi suurempisukuinen!”
- Väärin polvin ponnistaapi,
- Sukkelaan suksilla,
- Pyynnille pyssyinensä;
- Tullen kammahtui, kun katsoi:
- ”Ihme, kumma, kuka tässä?
- Poika kaunis, kahdenvuoden,
- Tapioltani tapettu!”
- Kaappajaapi kainaloonsa,
- Laukaisi lankansa,
- Sieppasi silmukasta
- Helmalapsen hermottoman.
- Suukosteli surmattua
- Polvillansa porkan päällä,
- Sadatellen sallimusta:
- ”Niinpä, Luoja, loit minua
- Ikuiseks itkuksi,
- Syylliseks syyttömästi;
- Mikä tullevi minulle
- Muu kuin kauhea kadotus!
- Voi, jos vielä virkoaisi,
- Kun ma koittelen kotona!”
- Pisti pienen konttihinsa;
- Päinehen, päivinehen
- Sopikin solkenahan.
- Herja tuvassa heräsi
- Äitelistä äimyksistä.
- Nuolet tuskaa tuottavaiset
- Laukais joutsen jänteheltä.
- Laurin laukaisi lävitse,
- Sytytti sydämen;
- Kiehtoipa kiimoihinsa
- Kaikki naiset naimattomat,
- Povet poltteli pojilta,
- Väänsi mielet miehiltäkin
- Nurin narin narrin töihin.
- Sen on Lauri langoillansa
- Sairauden saattanut,
- Poloinen poika parka.
- Itse istuu ikkunassa
- Ylen öitä yksinänsä;
- Kasvot kuuta katselevat,
- Ajatus on Aunen luona.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.