Lausumaton sana

Lausumaton sana Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

»Ich möchte schlafen,
aber du musst tanzen.«
Storm.

Sinut näin..

Sinut näin, sinut kuulin..

Sydänniityllä, josta jo kuolleen luulin

kukansilmujen – kirrestä pilkistäin

sinivuokkoja kurkoitti päivään päin!

»Olet lapsi pieni».

yhä leikkivin huulin

soi vierellä tieni,

soi ääni äärellä tieni:

»Olet lapsi, lapsi pieni.»

Mut milloinkaan ei näin:

»Nuku turvassa, lapsi, mun sydämelläin,

laps, uinu sydämelläin!»

Ei koskaan näin,

ei näin

kevät huo’u lämpimin tuulin:

»Nuku sydämelläin!»

Miten ois..?

Miten ois, jos soida

vois lausumatonkin? Toivonko tuota?

»Nuku, laps, sydämelläni!» korvaani vois

jos huokua huulesi – luotan – en luota

Siis jääköönkin sakan,

niin tuskaa ei tuota!

Minä nukkua halaan –

sinun karkeloida,

sinun tanssia täytyy, et vuota..

Tulen tuskan se tois sydänalaan,

kivun kirvelyn arpiini tois,

kun heittäisit sydämes luota

polon lapsen ja tanssisit pois..

Ja sittenkin – sentään hän sois,

sanan että sen huulesi kuiskata vois,

vale vaikka se ois.

vaikk’ kohta sa lähtisit luota

ja tanssisit kauas pois..

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.