Lausumaton sana

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lausumaton sana

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


»Ich möchte schlafen,
aber du musst tanzen.«
Storm.

Sinut näin..
Sinut näin, sinut kuulin..
Sydänniityllä, josta jo kuolleen luulin
kukansilmujen – kirrestä pilkistäin
sinivuokkoja kurkoitti päivään päin!
»Olet lapsi pieni».
yhä leikkivin huulin
soi vierellä tieni,
soi ääni äärellä tieni:
»Olet lapsi, lapsi pieni.»
Mut milloinkaan ei näin:
»Nuku turvassa, lapsi, mun sydämelläin,
laps, uinu sydämelläin!»
Ei koskaan näin,
ei näin
kevät huo’u lämpimin tuulin:
»Nuku sydämelläin!»
Miten ois..?
Miten ois, jos soida
vois lausumatonkin? Toivonko tuota?
»Nuku, laps, sydämelläni!» korvaani vois
jos huokua huulesi – luotan – en luota
Siis jääköönkin sakan,
niin tuskaa ei tuota!
Minä nukkua halaan –
sinun karkeloida,
sinun tanssia täytyy, et vuota..
Tulen tuskan se tois sydänalaan,
kivun kirvelyn arpiini tois,
kun heittäisit sydämes luota
polon lapsen ja tanssisit pois..
Ja sittenkin – sentään hän sois,
sanan että sen huulesi kuiskata vois,
vale vaikka se ois.
vaikk’ kohta sa lähtisit luota
ja tanssisit kauas pois..


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1943: Kohtalon vaaka: runoja. WSOY, Porvoo.