Legenda
Ulkoasu
Legenda Kirjoittanut Eino Leino |
- Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
- ne merta, maata muinoin matkasi,
- niin kerrotaan, he kesä-illan tullen
- myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
- He alle istahtivat koivupuun,
- mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
- ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
- he joutuivat. Sen Pietar’ alkoi tälleen:
- »Oi Herra, mille maalle jouduttiin!
- Mik’ kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
- Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
- ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!»
- Mut Herra hiljakseen vain hymyili:
- »Voi olla, maa on karu, kylmäki,
- ja vilja kasvaa voisi vikkelämmin,
- mut kansa, sen on sydän kaunis, lämmin.»
- Näin lausuin Herra hymyi hiljakseen.
- Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
- suo kuivi, korpi kaatui, metsä aukes,
- ja vainiolta roudan valta raukes.
- Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
- Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
- sa istut koivun alla, on kuin täällä
- viel’ liikkuis Herran hymy vetten päällä.
Yökehrääjä, 1897.
Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.