Legenda III

Legenda III. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Kulki Kristus vastaan miestä

kurjaa, pyysi: »puolet tiestä

anna mulle, paljain jaloin

tuottaa tuskaa haavoin avoin

hankeen käydä – kaukaa tulen,

kauemmaksi vielä kulen!«

Herjas Herraa kurja miesi,

joka synnin tuskat tiesi:

»syrjään siitä laita luusi,

kerran sua pyysin, huusin –

auttajaks et tullut silloin –

varroin aamuin, uotin illoin!«

Vastas Herra syrjään mennen:

»saapua en voinut ennen,

huutos, pyyntös kyllä kuulin,

nöyräksi sun mieles luulin,

luoksesi nyt matka mulla,

turhan vuoksi vaivatulla.

Poikkean nyt syrjään tiestä,

auttaa en voi korskaa miestä,

umpea saat aina ajaa

rauhatonna, vailla majaa,

vailla ymmärrystä, mieltä

käyttäin hourun herjakieltä«.

Siitä asti aina ajaa

umpitietä mieltävajaa

huutain: »kohtaan sinut kerta,

hangella nään haavais verta!«

Öisin kuulee, kuinka ajaa

miesi korska, mieltävajaa.

Kestäneekö aika retken

vuosisadan – vaiko hetken?

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.