Leivonen (Hirvonen)

Leivonen. Kirjoittanut Isak Hirvonen

Leivonen taas taivaan alla

Lempiästi visertää!

Ja äänellänsä ihanalla,

Korkeihinta ylistää.

Kohta kevään tultuansa

On hän valmis tulemaan

Tänne Suomeen, ilossansa,

Laaksoihimme laulamaan.

Koskan kuulen taivahasta

Lauluäänen kajaavan:

Niin se sydämmeeni nostaa

Ilon, riemun, runsahan.

Laulun-ääni kuuluu aina

Kauniin suven ajalla:

Kuin tuo armas lintu laulaa,

Tuolla sini-taivaalla.

Hän on se, kun laaksojamme

Laulullansa kaunistaa.

Hän on se, kun Suomellemme,

Ensin suven toivottaa.

Mutta syksyn tullessansa

Täytyy hänen lähteä

Kallihista Suomestansa

Suruisella mielellä.

Sitte loppuu laulun-ääni

Ihanista laaksoista.

Silloin syntyy surun mieli; –

Pois on suvi ihana.

[I]–s[a] –k H[irvone]––n.

Lähde: Sanomia Turusta 10.5.1859.