Leivonen (Runeberg)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leivonen.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Päivä korkealta
Paistoi taivahalta,
Hempi, ilo nousi tainnoksista;
Ruoho kasvoi maassa,
Käki kukkui haassa,
Pääsky tuttu palas kadoksista;
Ilma, metsä soitti,
Lintu pienin koitti
Hehkuansa äänin ilmoittaa.
Riemua vaan kuulin;
Suurimmaksi luulin
Toki leivon onnen taivasalla:
Lemmen ihanuutta,
Hetken suloisuutta
Hellemmin ken maistoi avaralla?
Joka sävel siltä,
Ilman äärisiltä,
Tuntui soivan korvahani näin:
Onni sillä suuri,
Jot’ ei kolkko muuri
Estä liikkumasta seestehessä,
Joka, maassa käyden,
Luonnon löytää täyden
Sulhosessa vaan ja keväimessä!
Niin ma laulun kuulin,
Kaiku tuhat huulin
Äänen mulle tuotti uudestaan.
Päivää seuraella
Veellä, manterella,
Etelään ja Pohjolahan muuttaa;
Suuta suikkaella,
Aina lauleskella.
Tunnon valtaa, luonnon herttaisuutta;
Siin’ on onnes suuri,
Siin’ on riemus juuri,
Leivo pieni, leivo iloinen!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.