Leivonen (Runeberg)

Leivonen. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Päivä korkealta

Paistoi taivahalta,

Hempi, ilo nousi tainnoksista;

Ruoho kasvoi maassa,

Käki kukkui haassa,

Pääsky tuttu palas kadoksista;

Ilma, metsä soitti,

Lintu pienin koitti

Hehkuansa äänin ilmoittaa.

Riemua vaan kuulin;

Suurimmaksi luulin

Toki leivon onnen taivasalla:

Lemmen ihanuutta,

Hetken suloisuutta

Hellemmin ken maistoi avaralla?

Joka sävel siltä,

Ilman äärisiltä,

Tuntui soivan korvahani näin:

Onni sillä suuri,

Jot’ ei kolkko muuri

Estä liikkumasta seestehessä,

Joka, maassa käyden,

Luonnon löytää täyden

Sulhosessa vaan ja keväimessä!

Niin ma laulun kuulin,

Kaiku tuhat huulin

Äänen mulle tuotti uudestaan.

Päivää seuraella

Veellä, manterella,

Etelään ja Pohjolahan muuttaa;

Suuta suikkaella,

Aina lauleskella.

Tunnon valtaa, luonnon herttaisuutta;

Siin’ on onnes suuri,

Siin’ on riemus juuri,

Leivo pieni, leivo iloinen!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.