Lemmen terhenissä
| Lemmen terhenissä. Kirjoittanut Lauri Soini |
- Mä elon melskehessä haparoin,
- Kuin haparoipi yössä matkamies –
- Ja valon tuikkehesta unelmoin
- Niin heikosta, kuin luopi hiilloslies.
- Niin unelmoin – ja kolkon tyhjyyden
- Mä silloin tunsin rinta-alhossain
- Ja sinne tänne silmä kaihoten
- Mun katsoi, jotain tunsin kaipaavain.
- Vaan silloin siinti tähti silmähäin
- Katveesta öisten usvain hämärten, –
- Se kirkastuen kiilui tännepäin,
- Kuin päivyt väistyessä yöhyen.
- Mut salomaalla päivyt suvinen
- Kun alkaa korven takaa pilkoittaa,
- Se armas vyhtyy peittoon usvien
- Ja hämärästi maahan ullottaa.
- Niin munkin lemmenaamu terheniin
- Niin hentoisihin velloo tienohon,
- Kuin kuolevaisen taivasunelmiin
- Luo epäusko verhon untelon.
- Sa uuvut ihanaisin impyein
- Mun syämessäni utu-untuviin, –
- Se liekö vasta alku päivyein,
- Vai tyyntyneekin tyyten unelmiin!
- Vaan haihtuupihan usvat huomenen,
- Kun päivä ylemmäksi yllättää
- Ja lämmin hohde niityn nurmehen
- Lempeemmin kuni ennen hellittää.
- Ja siihen luottaen ma uskallan
- Silmältää kohden onnenpäivyttäin.
- Sun, impi, katsees toivon hehkuvan
- Pois usvat unteloiset syämestäin!
18 12/4 95.
Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.