Lemmetön liitto

Lemmetön liitto. Kirjoittanut Lauri Soini

On päivän pitkän pääksytysten

Mies korven kanssa taistellut,

On sinne maahan vieretysten

Lehväiset kuuset rauvennut.

Kun illan hämy kuusikossa

Vihreiset lehvät tummentaa,

Mies kotiin kirves kainalossa

Jo uupuneena astahtaa.

Siell’ kodin pienen kynnyksellä

Jo vaimo vastaan kiiruhtaa,

Vaan eipä lemmen silmäyksellä

Hän miestään tahdo armastaa;

Mut uhkuu rinta katkeruutta

Ja tulta säihkyy silmistään,

Soi ääni vihan vimmakkuutta

Kun tyhjentää hän sydäntään.

”Sun kuka käski taaton luota

Minua tulla narraamaan

Ja tänne hökkeliisi tuoda

Puutteessa aina huokaamaan!?”

Kun kaikk’ on ”huolet” huovennettu,

Noin päättyy saarnat katkerat,

Vaan silmäin hehku sammutettu

Ei oo, eik’ katseet raivoisat.

Mies allapäin on, minkäänmoista

Ei ääntä päästä huuliltaan,

On rinta täysi kaihelmoista,

Hän hiljaa huokaa huolissaan.

Aamulla työhön kaihoissansa

Hän astuu eestä perehen,

Taas siellä huolet rinnastansa

Pois kukkuu korven käkönen.

1894.

Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.