Lemminkäisen iltalaulu

Lemminkäisen iltalaulu. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Rientävät päivät ja viikot ne vierii,

tekojen tanterelle unhon sumu kierii;

päivä on kirkas ja yöhyt on musta,

anna ilta lepoa ja anna unhoitusta.

Näin minä riemujen rannikot aavat,

kuulin kuinka kahisivat huolen lehdon haavat;

onnea mä nautin ja kyyneltä kylvin,

anna aika anteeksi jos murtavana mylvin.

Kukkanen aamulla autuasna aukee,

elää päivän onnessa ja ehtoosen raukee;

minä olin surun kukka, päivä meni hukkaan,

tuli ilta viileä ja väsyi aika kukkaan.

Onnessani monen onnen armotonna polin,

perhona mä teitä kuljin perhomieli olin;

rannikoille raukenin ja unhoitusta halaan,

suo’os äiti rauhan syli kotihin kun palaan.

Rientävät päivät ja viikot ne vierii,

tekojen tanterelle unhon sumu kierii;

päivä on kirkas ja yöhyt on musta,

anna ilta lepoa ja anna unhoitusta.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.