Lempilumme

Lempilumme. Kirjoittanut Eero Alpi

Siell’ on ulppuni uheva,

Lumenkarva lumpeheni,

Keskellä uvannon virran.

Kaislikko takana kaartaa,

Korkeaiset veden korret,

Koreaiset virran viljat

Sulkevat suloni multa.

Suuri on suvannon vesi,

Syvä virran sydän ompi,

Mustaa siellä pohjan muta,

Laineen valta laaja aivan.

Eipä koidon koittamista

Tehdä tietä kortten kautta,

Ruohikkota ruhjoella,

Kahlata kaislikon lävitse

Kietois, kiertäis veden varret,

Kaatais kahlaajan kahilat.

Hyvä ei hypätä ole

Suuhun suvannon suuren.

Vesi voittais miehen mitan,

Aalto löisi alle pinnan.

Virta kauvaksi kulettas.

Siksi harhaan halpa poika,

Kurja raukka kuljeskelen,

Kovaonninen vaellan,

Ulpukatta uvannon suulla,

Lumpehetta lumpeen luona.

Katson kaukaa kaislikkoa,

Kaislikko katala nauraa.

Katseen lasken lainehille,

Laineet pilkkana pitävät.

Etsin silmin lummettani,

En ma löydä lummettani, –

Onko jo ulppuni otettu?

Lähde: Alpi, Eero 1904: Kajastuksia: runoja. Alfred Lagerbom, Hamina.