Lentokoneelle

Lentokoneelle. Kirjoittanut Katri Vala

Elän suurta, totta satua:

sinä ihmisen välkkyvä jättiläiskukka,

hopeinen ja valkoinen iris, lentokone,

nouset sinisestä järvestä

valtaavan korkealle

aurinkoisen maailman ylle.

Sinä olet unohtanut juuresi,

sinä olet unohtanut vartesi,

on vain teriösi ihana kiihko:

ylemmäs!

Kurkistan terälehtiesi lomitse maata.

Olen onnellisempi kuin rakastunut.

Taivas on lähellä.

Jumalan silmät katsovat ihmisen kukkaa.

Uusi ihme:

kuin laiva, joka etsii tuntematonta,

kiitää nyt loistava teriösi etäälle, etäälle.

Meissä on vain ilo ja hurjuus ja valloittamisen himo.

Mikä on meidän tuntemattomamme?

Uudet maat ovat liian vanhat meille!

Lähde: Vala, Katri 1930: Maan laiturilla: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.