Siirry sisältöön

Lentotähti (Manninen)

Wikiaineistosta
Lentotähti.

Kirjoittanut Otto Manninen


Hei, kulkuset ne helisee
ja jalas alla kolkkaa
ja tiuvut kilvan kilisee
kuin parahinta polkkaa.
Ja kummissansa katsoo kuu,
kun ajo myöhä luistaa,
ja vanhus, valkoparta puu,
myhäillen päätä puistaa.
Ja kinos kipunoin’ on vaan
ja koko taivas tuikkaa,
ja meille sormisuukkojaan
nuo tähtilennot suikkaa.
Me illan viimaa ilkumme,
mi kilpasille lähti;
ja eespäin entää kulkumme,
yön ylpein lentotähti.
Ja toivottaa jos ehtii vaan,
kun korkeinnaan se palaa,
niin todeks saapi, sanotaan,
mit’ ikään mieli halaa.
Vaan kuinka, armas, aattelen,
vain kesken lause jää se.
Ma toivon toiseen liittelen,
eik’ aatos päähän pääse.
Niin kauas, taivaan rannan taa
ain’ edemmäs se entää:
miel’ lemmen vain on leimahtaa
ja tähden lentää, lentää.


Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.