Lentotähti (Manninen)
Ulkoasu
Lentotähti. Kirjoittanut Otto Manninen |
- Hei, kulkuset ne helisee
- ja jalas alla kolkkaa
- ja tiuvut kilvan kilisee
- kuin parahinta polkkaa.
- Ja kummissansa katsoo kuu,
- kun ajo myöhä luistaa,
- ja vanhus, valkoparta puu,
- myhäillen päätä puistaa.
- Ja kinos kipunoin’ on vaan
- ja koko taivas tuikkaa,
- ja meille sormisuukkojaan
- nuo tähtilennot suikkaa.
- Me illan viimaa ilkumme,
- mi kilpasille lähti;
- ja eespäin entää kulkumme,
- yön ylpein lentotähti.
- Ja toivottaa jos ehtii vaan,
- kun korkeinnaan se palaa,
- niin todeks saapi, sanotaan,
- mit’ ikään mieli halaa.
- Vaan kuinka, armas, aattelen,
- vain kesken lause jää se.
- Ma toivon toiseen liittelen,
- eik’ aatos päähän pääse.
- Niin kauas, taivaan rannan taa
- ain’ edemmäs se entää:
- miel’ lemmen vain on leimahtaa
- ja tähden lentää, lentää.
Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.