Liciniukselle
Ulkoasu
Liciniukselle Kirjoittanut Horatius |
- Elinohjees on, sa Licinius, oiva,
- kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn,
- etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa
- keskellä luotoin.
- Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,
- loat välttää hän lahotöllin kurjan,
- avosilmin myös salit suuret, joita
- karsaus katsoo.
- Kovin tuulispää ikilatva honkaa
- alas ahdistaa, ja kun torni kaatuu,
- rymy raskain on; – ukon-vaajat iskee
- huippuja vuorten.
- Surun aikaan jää sydän tyyni toivoon,
- ja jos sää on sees, polopäivää pelkää.
- Lumet, talvet tuo tosin Zeus, mut hänpä
- myöskin ne poistaa.
- Jos sun vastoin käy, – ajat vielä vaihtuu!
- Ei Apollon jous ole jänteess’ aina;
- kitarallaan myös runotarta voi hän
- soittaen säistää.
- Elä uljain päin, ota miesnä vastaan
- ajan ahdingot; – ja jos tuuli liian
- kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa
- paisuvat purjeet!
Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.