Licinukselle

Licinukselle Kirjoittanut Horatius

Parhain teet sa, oi Licinus, kun aina

kulje aavaa et etkä liioin pelkää

merta myrskyisää etkä liioin

                    rantoja seuraa.

Tuuli tutjuttaa väkevimmin honkaa

lakkalatvaa, suistuvat suuret tornit

ryskinällä, näin salamatkin lyövät

                    huippuja vuorten.

Toivoo viisas mies pahan päivän tullen,

pelkää onnessaan elon oikkuisuutta.

Katso, talvet antavi kolkot, kylmät

                    Juppiter, hänpä

keväätkin. Ei ain ole ahdas, joskin

nyt on ahdas. Eipä Apollo itse

aina joustaan jännitä, virittää myös

                    virren ja soittaa.

Näytä uljuutt’ ain elon ahdingoissa,

mieltä miehen myös! Puhaltaissa tuulen

liian myötäisen, ole viisas, reivaa

                    paisuvat purjeet.

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.