Liekkejä

Liekkejä. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen

Ulkona hämärtyy. Huoneessani hämärtyy. Rinnassa kipinöitsee: syttyy tulia.

Nojaan päätäni vasten seinää. Se on kylmä. Rinnassa tulet lämmittävät.

Nurkassa ratisee, rapsaa. Ulkona hiljainen tuuli humahtelee. Rinnassa tulet kiihtyvät.

Avoimesta ikkunasta lentää kellastunut koivun lehti pöydälle. Tuuli heilauttaa ikkunauutimia. Rinnassani hehkuvat liekit, leimuavat, kalvavat, päihdyttävät...

Seinä on kylmä kuin jää. Tuuli irroittaa lehtiä puista ja moni niistä lentää ikkunasta sisälle huoneesen. Rintani täyttää riemun ja tuskansekainen tunne: kellastuneet tunteeni palavat!

Tuntuu siltä kuin olisin juonut kuumaa viiniä. Sytytän lampun, viskaan kellastuneet lehdet ulos ja suljen ikkunan.

Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.