Liitto
Ulkoasu
Liitto. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio |
- Nyt, armas Helmi, kerron
- Tunteeni sulle näin:
- Kummulla yksin istuin,
- Historia vieressäin.
- Kun taukos lintuin laulu,
- Mit’ tuossa kuuntelin,
- Sain rillit nenälleni
- Ja kirjan tempasin.
- Mä lu’in taisteluista
- Entisten veljesten,
- Kuin Ruotsin, Suomen poika
- Kuol’ toisen vierehen.
- Kuin heitä yhteen liitti
- Yks’ toivon tuulahdus,
- Ja kuollessakin valtas
- Viel’ yksi kaipaus.
- Miss’ auhtot Suomen veri
- Ja hanget purppuroi,
- Sen vihki Ruotsin henki
- Ja Ruotsin torvi soi.
- Kun Ruotsin virrat vuosi
- Ja maita kultaili,
- Niin vainaat Väinön kannel
- Vaijertain hautasi.
- Ja rauhan toimet taasen
- Riidatta suorittiin,
- Ain’ ystävyyden hehku
- Veljissä loisti niin.
- Miss’ oisi auttajata,
- Ken riidat häätää vois,
- Niin rauha rannoillemme
- Runsaamman onnen tois!
- Sa tänne kätes anna,
- Me siihen tartumme,
- Ja kaiju, kannel, kaiju
- Ja vihi liittomme!
- Ken tahtoo vastaan olla,
- Jatkakoon riitojaan,
- Vaan kunnon Suomalainen
- Ei luovu liitostaan!
Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.