Lillille
| Lillille Kirjoittanut Luis de Góngora |
| Suom. Otto Manninen. |
- Tyttö sievin, sorjin
- kulmakunnallaan,
- eilen naitu, tänään
- leski liitostaan:
- oma, oma kulta
- suori sotimaan.
- Huokaa koito äidin
- korvaan kuulevaan:
- valkamassa saan
- vaikerrella vaan.
- Nuorna näin miks, äiti,
- minut saatoitkaan
- ilon nopsan, tuskan
- pitkän tuntemaan,
- sulhoon liitit, tänään
- luota luopuvaan,
- vapauden multa
- vei hän mukanaan:
- valkamassa saan
- vaikerrella vaan.
- Katseluun ol’ ennen
- into ihanaan,
- silmill’ itku olkoon
- vain nyt virkanaan:
- ei ne, ei ne enää
- pysty parempaan; –
- ken toi mulle rauhan,
- riensi sotimaan:
- valkamassa saan
- vaikerrella vaan.
- Huolt’ ei neuvos saa, ei
- nuhtees talttumaan,
- kumpikin vaikk’ olkoon
- kuinka kohdallaan.
- Jos mua lemmit, uutt’ et
- tuskaa tuonekaan:
- kuolla raskaamp’ aivan
- vaiti vaivastaan:
- valkamassa saan
- vaikerrella vaan.
- Armas äiti kulta,
- kenp’ ei vaipuiskaan
- itkuun, valitukseen,
- vaikk’ ois rinnassaan
- sydän kalliosta,
- kun jää kuihtumaan
- vienot neitovuodet
- vihannimmillaan:
- valkamassa saan
- vaikerrella vaan.
- Menkööt yöt, kun menneet
- on jo menojaan
- silmät, jotka öinkin
- vaatii valvontaan,
- älkööt yksinjääpää
- jääkö katsomaan,
- joll’ on liikaa puolet
- leskenvuodettaan:
- valkamassa saan
- vaikerrella vaan.
Lähde: Espanjan ja Portugalin kirjallisuuden kultainen kirja. 1954. Toimittanut Tyyni Tuulio. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.