Linnalaulu

Linnalaulu Kirjoittanut Eino Leino

Kaartaa meitä kauhun kansat,

   saartaa Louhen longat,

koikkuu korpit päällä päämme,

   voihkaa tuulten vongat

linnaa, jonka lippu nousi

   sydäntämme liki,

jonk’ on eestä elää, kuolla

   ihanteemme iki.

Milloin myrsky mylvähtävi

   Suomen linnan suuren?

Silloin kun on aika nousta

   jälleen Väinön juuren.

Milloin kohoo korven kosto,

   vallaltansa vapaa?

Silloin koska loukataan

   maan mieltä, kansan tapaa.

Tietävät sen tundran tuulet.

   Tiedämme sen työssä,

muistamme tään heimon murheet

   päivässä ja yössä,

myös sen rinnan riemuhetket

   lyhvet, mutta laajat,

viirit lain, työn, laulun,

   vapautemme vaajat.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.