Linnun laulu

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linnun laulu.

Kirjoittanut Optatus Lyytinen


Lintu läksi laulamahan,
Poies uni uutustansa,
Jossa rauhassa lepäsi
Päivän vaihtuman väliä,
Pimeyden piilosilla.
Milt kuin valkeus valasi,
Alkoi koitto auringosta,
Niin hän nousi nopeasti
Luojallensa laulamahan,
Aamukullan kunniaksi,
Vuoden alkavan iloksi.
Laulut ylhäälle ylensi,
Korkealle korotteli,
Tuolla toivolla sanovi,
Vielä armoa anovi,
Että oisi edespäinkin,
Vuoden alkavan ajaksi,
Rauhan majat maataksensa,
Aina ilolla herätä;
Niinpä mahtasi monetkin
Kiitosvirret veisaella
Luojallensa, laupiaalle,
Aina armonsa edestä.
Eikös tulis vielä olla
Kielet kilvan kiittämässä
Herran armon avaruutta,
Kaikkivallan rakkautta,
Kun vuosilla kuluneilla
On kohtaamme koittanunna,
Että ovat avarasta
Rikkautensa lähtehestä
Viljavarat kuohununna.
Jospa vielä viljavuodet
Meille vastakin tulisi,
Että saisi laululinnut
Ilovirttä viserrellä!
Sitte kaikuis kaunis ääni,
Laulu laksoista suloinen,
Veisu kaunis vetten päältä
Heliseisi herttasesti,
Harras huuto Suomessamme,
Koko lauma laululinnun,
Kaikki yksimielisesti,
Linnut pienet, peipposetkin
Kiitosvirttä visertäisi.

Opt. Lyytinen.


Lähde: Suometar 11.1.1856.