Linnun laulu

Linnun laulu. Kirjoittanut Optatus Lyytinen

Lintu läksi laulamahan,

Poies uni uutustansa,

Jossa rauhassa lepäsi

Päivän vaihtuman väliä,

Pimeyden piilosilla.

Milt kuin valkeus valasi,

Alkoi koitto auringosta,

Niin hän nousi nopeasti

Luojallensa laulamahan,

Aamukullan kunniaksi,

Vuoden alkavan iloksi.

Laulut ylhäälle ylensi,

Korkealle korotteli,

Tuolla toivolla sanovi,

Vielä armoa anovi,

Että oisi edespäinkin,

Vuoden alkavan ajaksi,

Rauhan majat maataksensa,

Aina ilolla herätä;

Niinpä mahtasi monetkin

Kiitosvirret veisaella

Luojallensa, laupiaalle,

Aina armonsa edestä.

Eikös tulis vielä olla

Kielet kilvan kiittämässä

Herran armon avaruutta,

Kaikkivallan rakkautta,

Kun vuosilla kuluneilla

On kohtaamme koittanunna,

Että ovat avarasta

Rikkautensa lähtehestä

Viljavarat kuohununna.

Jospa vielä viljavuodet

Meille vastakin tulisi,

Että saisi laululinnut

Ilovirttä viserrellä!

Sitte kaikuis kaunis ääni,

Laulu laksoista suloinen,

Veisu kaunis vetten päältä

Heliseisi herttasesti,

Harras huuto Suomessamme,

Koko lauma laululinnun,

Kaikki yksimielisesti,

Linnut pienet, peipposetkin

Kiitosvirttä visertäisi.

Opt. Lyytinen.

Lähde: Suometar 11.1.1856.