Linnunpesä maantien varrella (Avellan)

Linnunpesä maantien varrella. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Pikku lintu, miksi suojukses

Laadit pauhaavalla kulkutiellä?

Eikö metsä kaunis ollakses,

Eikö koivut lehdekkäitä siellä?

Eikö koitar tarjonnunnakaan,

Niinkuin täällä, ihanaisuuttaan.

Tuolla kaukaisissa laaksoissa

Virran aalto vieri hopeaisna;

Täällä rautaisissa vaunuissa

Turhuus kolkuttavi tuhmanlaisna.

Rauha, tyyne siell’ oil ainiaan,

Lintu parka, tääll’ on pelko vaan.

Miksi puiston tuoksut vaihtelit

Tomuhun, jon pyörät tieltä nostaa?

Miksi turhan pölyn halailit

Lehdon kauneuden eestä ostaa?

Miksi, mailman häikkää nähdäkses,

Rauhas uhrailet ja vakuutes?

Eikö päiväs pitkä milloinkaan,

Yö kun suojuksees ei tuota rauhaa?

Eikö syömes säiky toisinaan,

Jyske kaukainen kun yltyin pauhaa?

Etkös nosta joskus siipeäs,

Arastellen pientä perhettäs?

Oi, jos oisit lehdon kaihossa!

Siell’ ei tuska syöntäs huolettaisi,

Ja jos viipyisitkin poikessa,

Pelko lapsias ei ahdistaisi;

Heille siell’ ois luonnon hiljaisuus,

Minkä täällä siipes suojelus.

Lintu, lintu, höyhenpurjeita

Kun jo nostelevat pienokaiset;

Johda empimättä kulkua,

Jonn’ ei saavu vaarat uhkaavaiset;

Siellä laadi, neuvo laateleen

Kunkin suojus pieni itselleen.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.