Linnunpesä maantien varrella (Forsman)

Linnunpesä maantien varrella. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Pikku lintu, miksi meluisen

Tien oot viereen pesäs rakennellut?

Eikö salo hausk’ oo, vilpoinen,

Salon puita lehti koristellut?

Eikö koitar siellä hurmaakaan

Niinkuin täällä lempiruskollaan?

Hiljaa lähteen laine hopeinen

Uipi kauko-laakson vehmastoissa;

Täällä turhuus vierii kolisten

Raskahissa rautavaljakoissa.

Piillen tyyntä rauhaa nautitaan;

Lintu parka! tääll’ on pelko vaan.

Miksi lehdon lemut vaihetit

Pölypilviin maantien vieremillä?

Tomua poljettuako armastit,

Vaan et kukkia lehdon liepehillä?

Mailman hyörinääkö nähdäkses

Uhrasit sa rauhas, tyvenes?

Etkö usein päivää pitkäksy,

Kunne yöhyt majaas tuopi rauhaa?

Eikö syömmes usein säikähdy,

Kaukainen kun jyske yltyy, pauhaa?

Eikö siipes, pieniä suojellen,

Usein nouse lentoon säikkyen?

Eipä mieltäs tuska huolettais,

Jos viel’ oisit kauko-lehtoloissa;

Pienoisetkin tyynnä olla sais,

Vaikka äiti joskus viipyis poissa;

Luonnon hiljuus saman suojan sois,

Minkä heille hellä siipes lois.

Lintu, lintu! sulkapurjeitaan

Konsa pienoiset jo nostaa alkaa,

Johda empimättä heidän lentoaan

Seutuun, miss’ ei nähty ihmisjalkaa;

Neuvo heitä suvell’ laatimaan

Kutaki rauhass’ sulo-suojuttaan!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.