Linnunpesä maantien varrella (Forsman)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linnunpesä maantien varrella.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Pikku lintu, miksi meluisen
Tien oot viereen pesäs rakennellut?
Eikö salo hausk’ oo, vilpoinen,
Salon puita lehti koristellut?
Eikö koitar siellä hurmaakaan
Niinkuin täällä lempiruskollaan?
Hiljaa lähteen laine hopeinen
Uipi kauko-laakson vehmastoissa;
Täällä turhuus vierii kolisten
Raskahissa rautavaljakoissa.
Piillen tyyntä rauhaa nautitaan;
Lintu parka! tääll’ on pelko vaan.
Miksi lehdon lemut vaihetit
Pölypilviin maantien vieremillä?
Tomua poljettuako armastit,
Vaan et kukkia lehdon liepehillä?
Mailman hyörinääkö nähdäkses
Uhrasit sa rauhas, tyvenes?
Etkö usein päivää pitkäksy,
Kunne yöhyt majaas tuopi rauhaa?
Eikö syömmes usein säikähdy,
Kaukainen kun jyske yltyy, pauhaa?
Eikö siipes, pieniä suojellen,
Usein nouse lentoon säikkyen?
Eipä mieltäs tuska huolettais,
Jos viel’ oisit kauko-lehtoloissa;
Pienoisetkin tyynnä olla sais,
Vaikka äiti joskus viipyis poissa;
Luonnon hiljuus saman suojan sois,
Minkä heille hellä siipes lois.
Lintu, lintu! sulkapurjeitaan
Konsa pienoiset jo nostaa alkaa,
Johda empimättä heidän lentoaan
Seutuun, miss’ ei nähty ihmisjalkaa;
Neuvo heitä suvell’ laatimaan
Kutaki rauhass’ sulo-suojuttaan!


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.