Linnunrata (Pennanen)
| Linnunrata Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Yön ihanuuden yhden rikas sai ja köyhä yhteisen:
- oi Linnunrata, taivaan maantie hopeinen!
- Sua silmä vaeltaa kuin sielu ylösnousseen, autuaan,
- sun ikisyvyydessäs unhoitan ma mataluudet maan.
- Sun hohtavilla pihoillasi koskematon ilma on,
- sit’ auvokkaana henkii keuhko toivoton,
- kuin tähtikartanoissas tympanonin, harpunsointujen
- ois kevätilo, kauneus, ois rakkauskin ikuinen.
- Kun yksin epäuskoisten ja uupuneitten seuraan saan,
- kun tympääntynyt lopen olen meluun maan,
- pois luokses käyn, yön suvi hopeinen, häälaulu tähtien,
- kuin itse unta öisin, tähdenlento, haave hopeinen!
- Ja murheenikin mustat olleet ois vain valon varjoa,
- myös tuska, lempi puoliks ilon poltetta.
- On silkkaa tähtitietä harhapolku harmaa entinen;
- lie kuoleva jo kuoloton, lie herruus sielun ikuinen!
- Yön ihanuuden yhden köyhä sai ja rikas yhteisen –
- oi avaruutten maantie jumalallinen!
- Sua pitkin silmäni kuin silkki anturoilla vaeltaa,
- sun ihmeestäs, oi Linnunrata, korkein toive voimaa saa.
Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.