Linnustaja-poika

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Linnustaja-poika.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Nyt lintu hyppii maassa vaan
Ja lehvä varjoaa;
En ampunut oo kertaakaan,
Ja nyt jo illastaa.
Jos talvi kerran joutuiskin
Ja lunta myötään tois,
Niin riekon jäljet huomaisin,
Ja teeri puussa ois.
Jos ilma kerran kylmenis
Ja lehdet varistais,
Tuoll’ laaksoss’ ehkä elelis,
Pyyparven nähdä sais.
Pian riekon jäljet näyttäyy,
Ja pyylt’ on suoja pois;
Vaan milloin saalis ilmestyy,
Ku hauskin nähdä ois.
Täss’ silmin minä – tuossa hän;
Ah! emme yhdy vaan!
Vaikk’ oisin tiellä silminnän,
Hänt’ en näe kumminkaan.
Välissä vett’ on, vuorelaa
Ja kangas honkineen;
Meit’ aamu, ilta erottaa,
Ehk’ yökin varjoineen.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.