Lintu (Manninen)

Lintu. Kirjoittanut Otto Manninen

Tule lintu, lennä lintu,

pois sitehet, poikki paula,

kahlehetta kaunis kaula,

ilman aavimman ilossa

sielusi sävelet laula!

Kussa laulu kuulunevi,

kevät siellä siintynevi

salon synkimmän sisähän,

pirttihin ikävän pitkän.

Mies pitkän pimeän mielen,

metsän aution asuja,

istuja tupasen tumman,

autiompana ajatus,

tunto monta tummempana,

sydän synkkinä näkyinä,

kuolon kanssa kasvotuksin,

kuulevi sävelen vienon,

kuuntelevi kuin unessa:

Ollet lohtu luottamani,

viesti viikon vuottamani,

laulat korpeni kukiksi,

maani marjankasvavaksi,

sydänroutani runoksi!

En sua ansoin ma ajelle,

omakseni, onnekseni

kärkkyne käsin verisin.

Viipynet visertämässä,

mieli tumma tuntenevi:

kirkas on elämän riemu.

Tohtinet lähemmä tulla,

yksinäinen ymmärtävi:

sydän lämmin on lähellä.

Istut laulajan olalle,

laulaja ilahtunevi.

Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.