Lintuselle (Avellan)

Lintuselle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Oi, lausu, pikku lintu,

Tuoll’ koivun latvassa,

Kuin taidat lauleskella

Ja aina riemuita?

Ma äänes kuulen aamuin,

Sen kuulen illoinkin,

Vaan aina on se kirkas

Ja sointu herttaisin.

On varastosi kehno

Ja ahdas asuntas,

Vaan majaas aina katsot

Ja laulat laulujas.

Et kylvä, etkä niitä,

Et korjaa latoihin,

Et tiedä huomispäivää

Ja tyydyt kuitenkin.

Kuin monta onkin, joilla

On lahjat, hyvyydet,

Kut maat ja vallat saivat

Ja linnat kultaiset;

Vaan huolin, itkusilmin

He päivän alkavat,

Jon koittaessa uhrit

Sa kannat hartahat.

Oi, kuinka hylkäjäisi

Sun osaas ihminen,

Ja hän, kuin sie, ei tyydy,

On aina nurkuinen.

Hän hengen estämättä

Vois sulta hukuttaa;

Ja onneas sa kiität,

Hän laittaa sallimaa.

Miks’ taivasta hän katsoo

Niin kolkonlaisena?

Kun Luoja kaikki antoi,

Min taisi vaatia?

Kun mailman riemut kaikki

On hälle altisna,

Miks’ halveksii hän orjaa

Ja huokaa puutetta?

Ei, laula, pikku lintu,

Ain’ onnen-tunteitas!

Ma vaikertelemalla

En estä laulujas.

Saa majalleni vasta,

Kuin ennen, pesimään,

Ja illat, aamut neuvo

Mun Luojaa kiittämään.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.