Lintuselle (Avellan)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lintuselle.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Oi, lausu, pikku lintu,
Tuoll’ koivun latvassa,
Kuin taidat lauleskella
Ja aina riemuita?
Ma äänes kuulen aamuin,
Sen kuulen illoinkin,
Vaan aina on se kirkas
Ja sointu herttaisin.
On varastosi kehno
Ja ahdas asuntas,
Vaan majaas aina katsot
Ja laulat laulujas.
Et kylvä, etkä niitä,
Et korjaa latoihin,
Et tiedä huomispäivää
Ja tyydyt kuitenkin.
Kuin monta onkin, joilla
On lahjat, hyvyydet,
Kut maat ja vallat saivat
Ja linnat kultaiset;
Vaan huolin, itkusilmin
He päivän alkavat,
Jon koittaessa uhrit
Sa kannat hartahat.
Oi, kuinka hylkäjäisi
Sun osaas ihminen,
Ja hän, kuin sie, ei tyydy,
On aina nurkuinen.
Hän hengen estämättä
Vois sulta hukuttaa;
Ja onneas sa kiität,
Hän laittaa sallimaa.
Miks’ taivasta hän katsoo
Niin kolkonlaisena?
Kun Luoja kaikki antoi,
Min taisi vaatia?
Kun mailman riemut kaikki
On hälle altisna,
Miks’ halveksii hän orjaa
Ja huokaa puutetta?
Ei, laula, pikku lintu,
Ain’ onnen-tunteitas!
Ma vaikertelemalla
En estä laulujas.
Saa majalleni vasta,
Kuin ennen, pesimään,
Ja illat, aamut neuvo
Mun Luojaa kiittämään.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.