Lippupäivän laulu

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lippupäivän laulu

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Lyö tuulta, lyö,
siniristilippu Suomen,
lyö tuulta, lyö,
kun tuoksuvat kukkaset tuomen.
Suven sanomat suuret
nyt maita ja meriä kulkee,
syvät sydänjuuret
kesän kukkean sieluhun sulkee.
On mennyt yö,
on tullut toivojen huomen,
lyö tuulta, lyö,
siniristilippu Suomen.
Ain’ astuttu ei
ole onnen tähtien alla,
vilu viljat vei,
kävi vieraana harmaja halla.
Monet valkeat vainon
ne loimusi, poltteli majat,
koki kohtalon painon,
koki, kesti kaikk’ ankarat ajat
suku sorrettu, vaan
nous aurinko aikojen yöstä,
sai kukkimaan
ilon entispaivien työstä.
Tie vapauden
se käyty kautta on hurmeen,
rivit urhojen
monet nukkunehet ovat nurmeen.
Ne nurmet kantaa
nyt uusien aikojen viljaa,
ja vapaata rantaa
nyt laine huuhtovi hiljaa.
Ja auringon
valovirrat maan yli kulkee,
ja heräävä on
taas kaikki, min pimeys sulkee.
Mut myrsky kun käy,
sinilippu, sä nostata mieli,
jos ei toivoa näy,
sä leimahda kuin tulikieli.
Kun vaarass’ on maamme,
meit’ ohjaa isien teille,
kunis suojatuks saamme
nää rannat rakkahat meille.
Lyö tuulta, lyö,
kun tuoksuvat kukkaset tuomen,
lyö tuulta, lyö,
siniristilippu Suomen.


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.