Lippupäivän laulu
| Lippupäivän laulu Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Lyö tuulta, lyö,
- siniristilippu Suomen,
- lyö tuulta, lyö,
- kun tuoksuvat kukkaset tuomen.
- Suven sanomat suuret
- nyt maita ja meriä kulkee,
- syvät sydänjuuret
- kesän kukkean sieluhun sulkee.
- On mennyt yö,
- on tullut toivojen huomen,
- lyö tuulta, lyö,
- siniristilippu Suomen.
- Ain’ astuttu ei
- ole onnen tähtien alla,
- vilu viljat vei,
- kävi vieraana harmaja halla.
- Monet valkeat vainon
- ne loimusi, poltteli majat,
- koki kohtalon painon,
- koki, kesti kaikk’ ankarat ajat
- suku sorrettu, vaan
- nous aurinko aikojen yöstä,
- sai kukkimaan
- ilon entispaivien työstä.
- Tie vapauden
- se käyty kautta on hurmeen,
- rivit urhojen
- monet nukkunehet ovat nurmeen.
- Ne nurmet kantaa
- nyt uusien aikojen viljaa,
- ja vapaata rantaa
- nyt laine huuhtovi hiljaa.
- Ja auringon
- valovirrat maan yli kulkee,
- ja heräävä on
- taas kaikki, min pimeys sulkee.
- Mut myrsky kun käy,
- sinilippu, sä nostata mieli,
- jos ei toivoa näy,
- sä leimahda kuin tulikieli.
- Kun vaarass’ on maamme,
- meit’ ohjaa isien teille,
- kunis suojatuks saamme
- nää rannat rakkahat meille.
- Lyö tuulta, lyö,
- kun tuoksuvat kukkaset tuomen,
- lyö tuulta, lyö,
- siniristilippu Suomen.
Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.