Lohdutus haudalla (Kemelli)

Wikiaineistosta
Lohdutus haudalla *).
(Mukaama).
Kirjoittanut Klaus Kemelli


Suista’ surus, kaipaukses,
        Itkus vaikein;
Muista’, ett’ on valitukses
        Turha. Haikein
Mure’ ei se mitään auta’,
Eikä eronneita sauta’.
Ei se tule’ enää, ei!
Jonka Tuoni täältä vei.
Kaikki liha lankiaapi
        Niinkuin kukkainen;
Neitosesta erottaapi
        Surma sulhaisen,
Nuorukaisen harmaa-päästä; –
Ei se imevääkään säästä’: –
Morsiamen temmaa pois,
Jot’ ei äiti hautaan sois.
Kaikki liha kerran kaatuu
        Niinkuin heinäinen;
Mainen maaksi jällen maatuu,
        Mutt’ ei taivainen.
Sinä, josta pidin huolen,
Elät tähtein tuolla puolen;
Silmäät sieltä ystävää,
Hautas luona itkevää!
Tieto, taito haluaapi
        Täydellisyyteen;
Sydämmemme himoaapi
        Pysyväisyyteen;
Kuollosako tämä puuttus,
Ruumiin kanssa maaksi muuttus,
Vai’ko turhaan meidät loi
Luoja, turhaan toivon soi? –
Etpä turhaan meihin, Luoja!
        Kuvaas painanut;
Ruumis on kuin sielun suoja,
        Jonk’ oot antanut.
Tämä peite’ laukiaapi,
Kerran maaksi raukiaapi;
Henki pääsee vallalleen
Matkustamaan omilleen.
Astu’ Tuonelahan taasta
        Ajatukseni;
Haudan tuolle’ puolen maasta
        Lennä’ luontoni.
Siell’ ei tuli, eikä sota,
Nälkä, eikä kuollon ota,
Eikä surma sureta’,
Ystäviä erota’.
Ahpa! päivää autuasta;
        Toinen toistansa
Tervehtää saa’, Vanhin lasta,
        Sulha sulhaansa:
Kuin me luojan laupiutta,
Valtaa, voimaa, viisautta
Levon maasa laulamme,
Voiton virttä veisaamme.
Pian, pian päättynynnä
        Aik’ on omakin;
Kukaties jo jähtynynnä
        Olen kohtakin.
Välttäkäämme harha-teitä,
Että, koska Luoja meitä
Kuttuu, valmiit oltasiin,
Kotiin kaikin tultasiin.

[Klaus] K[EME]–LLI.

*) Tämä, sekä kaunis että taiten tehty, laulu pannaan näihin Sanomihin kernaasti, aivan vähintäkään koskematta, semmoisena kuin se on tullut meille kirjotettuna. Toivoimme että tämän tuntematon Tekiä vastakin lähettäs meille käsialaansa.

W. S. I.


Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 13.11.1830.