Loi ilta mereen hohdettaan

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
10. Loi ilta mereen hohdettaan

Kirjoittanut Heinrich Heine


Loi ilta mereen hohdettaan
Sen viime välähdyksin;
Kalarantahan jäimme istumaan,
Me istuimme vait ja yksin.
Ja usvat häilyi, kuohui veet,
Vait lokki väippyen lensi,
Ja armaat, suuret kyyneleet
Kirkkaina silmiis ensi.
Näin niiden putoovan kädelles
Ja vaivuin jalkais juureen;
Pois kyynelet valkokätöses
Join tuskain sääliin suureen.
Siit’ asti ruumiini riutuu näin,
Ja ma kuolen kaihoon vainen; –
Hän kyynelillään kylmin päin
Minut myrkytti, onneton nainen.


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.