Lokakuu (Ervasti)

Lokakuu Kirjoittanut Veikko Ervasti

Lokakuu.

Ma silloin synnyin.

Ma silloin ensi kerran päivänvalon näin,

kun ruudinsavu peitti suuren maamme

ja kuula kaatoi isän, kalleimpamme,

ja minä maailmahan orvoks jäin.

Vain äidin itku, sodan hirmujyske

olivat mulla kehtolaulunain,

ja sotahuudot, taistelujen ryske

kadulla kaikui alla akkunain.

Lokakuu.

Ma sulle laulan.

Ma kasvatti oon Suuren Lokakuun.

Vaikk isä kaatui, orpo ole en,

oon lapsi maamme suurten sankarten.

Siks sydän puhkee riemulauleluun.

On maamme parhaat minun veljiäni

ja muusat mulle siskoiks sopeutuu.

On Lenin-puolue mun isänäni

ja äitini on Suuri Lokakuu.

1940

Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.