Lokakuun 12 p:nä 1871 Jyväskylässä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lokakuun 12 p:nä 1871 Jyväskylässä.

Kirjoittanut Isa Asp


Uuden Suomettaren Toimitukselle.[muokkaa]

Eilisenä päivänä Suomen koko kansa, etupäässä sen pääkaupunkilaiset, riemulla viettivät isänmaamme kansakoululaitoksen perustajan, Uno Cygnæuksen, 70 syntymäpäivää. Myös ylioppilaat kävivät raikkaalla laulullansa vanhusta tervehtimässä. Silloin muistui mieleeni, että sillä päivällä on toinenkin merkitys. Eilen. 9 vuotta takaperin, vihittiin Tammisaaren nais-seminari toimeensa kansamme välttämiseksi, sivistyttämiseksi. Vihkimyspäivä vietettiin silloin maamme vanhemmassa seminarissa Jyväskylässä juhlalla, jossa muun muassa luettiin intoa ja toimen rakkautta uhkuva runoelma, jonka oli tehnyt tuo pian sen jälkeen (12 p. marrask, 1872) poismennyt runoilija neiti Isa Asp. Näitten rivien kirjoittaja, joka pientä elämäkertaa varten on koonnut kaikki minkä on voinut saada hänen runoelmiansa y. m. kirjoitelmiansa, säilyttää myöskin tätä runoelmaa, jonka nyt rohkenee tarita Suomettaren lukijakunnalle. Puhukoot nuo värssyt, vaikka vaillinaisetkin, lukijoille yhden isänmaan parhaimpien tyttärien rikkaista tunteista, hänen hehkuvasta isänmaanrakkaudestaan, hänen palavasta työnhalustaan!

[Ossian] Ansas.

Lokakuun 12 p:nä 1871 Jyväskylässä.[muokkaa]

Kallis päivä onni tämä
Armahalle Suomelle,
Kun nyt taasen heräjääpi
Uudet toivot hänelle.
Sivistyksen, valkeuden
Ovet toiset aukaistaan.
Senpätähden riemuäänet
Kaikuu yli Suomenmaan.
Tänne oomme kokoontuneet
Valmistumaan toimehen:
Kylvääksemme valon siemen
Suomen lasten sy’ämmehen.
Suloinen on tehtävämme,
Jos se oikein tehtänee.
Luoja taivaan kylvöllemme
Kasvun runsaan antanee.
Avara on Isänmaamme,
Laajat peltoalat siin’.
Kylvöö oottaa pellot, joita
Vuosisadat perkattiin.
Rientäkäämme neidot nuoret
Kuivamaan sen sarkoja,
Lemmellämme holhomahan
Noita taimi-parkoja!
Kiitos hälle, joka sääsi
Naisellekin oikeuden:
Kalliin isänmaansa eestä
Elää, kuolla myöskin hän!
Miks’ei hän sais yhtä hyvin
Isänmaata hyödyttää?
Oisko hänen Luoja luonut
Että mieltään tyydyttäis
Semmoisissa askareissa,
Joissa vuosisadat hän
Usein nähtiin kuolettavan
Suuret riennot syämmen?
Nyt on ajat muuttununna,
Hälläkin on arvonsa,
hyödyksi nyt Isänmaalle
Kayttää hänki voimansa.
Lemmellänsä kasvattaapi
Hän ne pienet taimet nyt.
Kerran kasvun kauniin saapi,
Kun on työnsä päättänyt.
Suomenlahden suulla myöskin
Tänään kokoontunehen
Tiedämme vihittäväksi
Samaan pyhään toimehen
Neitosia Isänmaamme,
Siskoja myös meillekin.
Sillä kumppania saamme
Toimehemme heistäkin.
Siskonamme tervehdimme
Samaan vaikutuksehen
Heitäki, ja sy’ämmestämme
Heille suomme siunauksen.
Eri kieli ompi meillä,
Vaan on samat pyrinnöt,
Sama maa ja sama kansa,
Samat työt ja elennöt.
Ne on siteet, jotka meitä
Toisihimme yhdistää, –
Levitköhön tiedon valo!
Isänmaamme eläköön!


Lähde: Uusi Suometar 13.10.1880.