Lopun edellä

Lopun edellä. Kirjoittanut Heinrich Heine

Nään, kuinka tiimalasista jo

Nuo hiekkahiukat juoksee.

Sa vaimo, armahin puoliso,

Jo kuolo mun tempaa luokseen!

Se sylistäs vie minut, vaimo sie,

Ei hangoitus auta tässä,

Se ruumihista sielun vie,

Mi tuskaan on nääntymässä.

Jo vanhasta huoneesta häätyy lois,

Mi siinä viihtynyt niin on.

Se värjyy ja liehuu: – ”Minnekä pois?”

Kuin tervassa sääski se kiin on.

Ei voi tätä muuttua, – sen toki ties –

Vaikk’ kierrymme tuskikkaina!

Näet ruumis ja sielu, – vaimo ja mies –

Ne viimein eroavat aina.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.