Lukialle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lukialle.

Kirjoittanut Johan Bäckwall


Aika on virkku vierimähän,
Päivä päätymään pikainen.
Tuosta on meillä miettimistä,
Tuosta päälle pääsemistä,
Tuosta aivoille ajatus,
Miten päivät päätä saavat,
Ajat loppua ahavat.
Matti armas ystäväni,
Pekka veljeni parahin,
Heikki hellä veikkoseni,
Viriät hyvät lukiat!
Vuoden, entisen elämä,
Entiset elämän päivät
Ovat mennehet ohitse;
Alku uudesta ajasta
Taas on entisen edessä.
Ah jos allamme olisi,
Tämän aika alkavainen,
Aina entistä parempi;
Ah jos toimi taito toisi
Uuden mielen ja sydämen
Opin tielle täyttäväisen!
Velikullat veikkoseni
Kauniit kielikumpanini!
Vielä yhtehen yhymme,
Satumme sanelemahan,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla Pohjan mailla.
Viel’on saatuja sanoja,
Vielä vasta saatavia
Talon tielle tuottavia,
Opin tuopia hyvähän.
Olles vieläkin viriä,
Halukas, hyvä lukia
Tällä uudella ajalla
Paremmaksi pääsemähän.
Ota vieläki avisit,
Lehdet lentävät käsitä,
Jotka saartavat sanomat,
Tiedot sulle toimittavat
Rakkahan Isämme maalta
Mailta muilta vierahilta,
Opit kanssa oivalliset,
Neuot taitohon totiset.
Pää on pöllöllä hatara,
Löylyn lyömä on tuhero,
Ylimielt’ on ylpiällä,
Ei me jouda joutavilta
Kirjan lukuhun kesiksi,
Eikä ostohon aviisin
Viinaryypyn vietelyltä.
Tuoll’on Paavo partasuuna,
Mustaleukana murisko;
Ei hän puutu puustavihin,
Käy ei kirjahan käsiksi.
Tuoll’on Tuomas tollistona
Viinaryypyn viettelyssä,
Aivan outona opista,
Tuolla Anti ankarana.
Ylimielissä mokoma,
Eksyväisenä elävä.
Ellös Paavoksi paneune,
Ellös Tulle Tuomahaksi;
Ellös anna Antin päästä
Mielellesi mittariksi,
Opilles’ ojentajaksi,
Rahan viejäksi sinulta!

[Johan Bäc]–kw–[all]


Lähde: Maamiehen Ystävä 8.1.1848.