Luoja tietää, sinä et

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luoja tietää, sinä et

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Nosta silmäs, ihminen,
lue tähdet taivaan,
mittaa koko avaruus
tarkallensa aivan!
Sano, miks’ ei luonnon lait
vanhene ja hajoo,
korkeuden kappaleet
syvyytehen vajoo?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
Mistä tuuli matkustaa,
mihin pilvi kulkee,
kuka taivaan akkunat
aukaisee ja sulkee?
Montako on lehteä
puissa, pensastoissa?
Monellako linnulla
pesänsä on noissa?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
Montako pisaraa
meressä on vettä?
Montakohan maassa on
hietajyväkettä?
Ota pieni elävä,
suurimpaan se vertaa,
onko toinen suurempi
toista monta kertaa?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.
Sano, mont’ on päällä maan
ollut asukasta,
mont’ on tällä hetkellä,
monta tulee vasta?
Voiko järkes tunkea
kuolon salaisuuteen,
kuinka tomu kirkastuu,
virkoo eloon uuteen?
Ihminen, sä vaikenet,
Luoja tietää, sinä et.

J. Krohnin toimittama Suomen Kuvalehti, 1880.


Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.