Luojan virsi
Ulkoasu
Luojan virsi Kirjoittanut anonyymi |
- Maaria pyhäinen Neitsyt,
- vaimo valkeaverinen,
- meni metsän rantuelle,
- näki oksalta omenan,
- näki puulta pähkinäisen:
- ylähähkö maasta syödä,
- alahahko puuhun nousta.
- Otti kartun kankahalta,
- pudotti omenan puusta,
- sorti maahan pähkinäisen.
- Poimi suuhun pähkinäisen,
- loi omenan huulillensa,
- huuliltansa kielellensä,
- kieleltä keruksillensä.
- Tuosta tyytyi, tuosta täytyi.
- Maaria pyhäinen Neitsyt,
- vaimo valkeaverinen,
- astuvi talo talolta,
- vasta kultainen kädessä,
- hopeainen kainalossa.
- Meni yhtehen talohon,
- oli akka ikkunassa,
- kysytteli akkaselta:
- Hoi sa akka, vanha vaimo,
- onko tässä yösijaista,
- yösijaista, maamajaista,
- missä maata mannun naisen,
- naisen raskahan levätä?"
- Akka vasten vastaeli:
- "Ei oo meillä yösijaista,
- yösijaista, maamajaista.
- Mene tallihin mäelle,
- tallihin takimmaisehen,
- oron suuren seimen luokse."
- Maaria pyhäinen Neitsyt,
- vaimo valkeaverinen
- meni tallihin mäelle,
- tallihin takimmaisehen;
- sai hän sieltä yösijaisen,
- yösijaisen, maamajaisen.
- Synnytteli poikastansa
- tallihin hevosen luokse,
- kakaroille jääkkähille,
- oljille lumekkahille,
- heinille apilahille,
- apilahan kukkasille.
- Jouluna Jumala syntyi,
- paras poika pakkasella.
- Maaria oli emo Jumalan.
(Kaarle Krohn, Suomen muinaisrunoja I)