Luokkaraja
Ulkoasu
Luokkaraja. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
- Olipa kerran rikas mies, mi loistavasti eli.
- Hän pukeutui purppuraan, söi hyvin, herkutteli.
- Ei koskaan elämisestään hänellä ollut huolta,
- ei ollut koskaan kokenut elämän varjopuolta.
- Elipä niihin aikoihin myös köyhä kerjäläinen,
- mi rikkaan armopaloihin sai olla tyytyväinen.
- Yöt, päivät häntä vaivasi niin paha paisetauti.
- Sen arvaa, että sairas mies ei elämästä nauti.
- Ei parantuneet paisehet, kun koirat niitä nuoli,
- nää ystävänsä ainoat, – hän vaivoihinsa kuoli.
- Vaan kuollessansa kauniiseen hän vaipui kuvitelmaan:
- enkeli hänen sielunsa vie Aabrahamin helmaan.
- Niin kuoli myöskin rikas mies, ja päättyi huvittelu.
- Vaan kauhea on elämänsä viime kuvittelu:
- ei enkelien seurahan hän pääse iloon taivaan,
- vaan helteisehen helvettiin hän joutuu suureen vaivaan.
- Ja tulisissa tuskissaan hän itseänsä vääntää.
- ”Armahda, isä Aabraham!” hän änkyttäen ääntää.
- ”Suo Latsaruksen vetehen vain sormenpäänsä kastaa
- ja kostuttaa mun kieltäni.” Vaan Aabrahami vastaa:
- ”Poikani, muista, sinä sait sun elämässäs hyvää,
- vaan köyhää kohtaan sääliä et tuntenut sä syvää.
- Sä elit ylellisesti, sull’ oli paljon rahaa,
- vaan Latsaruksen osana ol’ aina pelkkää pahaa.
- Nyt vasta onni kohdannut on köyhää Latsarusta,
- vaan hän ei sinun vaivoihis voi tuoda vaimennusta.
- Ei täältä sinne tulla voi, ei sieltä pääse tänne;
- niin suuri juopa eroittaa kuin ennen elämänne.”
- – – – –
- Nyt rikas rehkii rahoineen ja pahuudessaan paatuu,
- vaan kerran tulee kumous ja rahavalta kaatuu.
- Ja suoraa päätä helvettiin se kaikki ahneet ajaa,
- näin poistaa köyhäin kurjuuden – ei poista luokkarajaa.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.