Luonnon, ja hänen luotunsa, kahtelessa

Luonnon, ja hänen luotunsa, kahtelessa. Kirjoittanut Antti Räty

Voipas Luoja, miten luonnon

Aina, somaks’, kaunistat! –

Ilman, meren, maan ja ruohon

Kaikki koreeks’ varustat.

Aina annat aurinkosi

Loistaa, tuolla, taivaalla;

Armosi on aina uusi,

Taivaan suuri Jumala!

Maamme, kauniist’, piirittelit

Virroilla ja järvillä;

Vielä aina virvottelet

Meitä, armos-lähteillä.

Metissämme kukkuu käet,

Pienet linnut visertää;

Vuoret, kalliot, ja mäet –

Kaikki sinuu ylistää.

Taivu siispä matkamiesi,

Myöski Luojaas kiittämään!

Kohta, kohta, kukatiesi –

Pääset kylvääs niittämään....

A[ntti]. R[äty].

(Pietarista).

Lähde: Suomi 19.6.1847.