Luonnon, ja hänen luotunsa, kahtelessa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luonnon, ja hänen luotunsa, kahtelessa.

Kirjoittanut Antti Räty


Voipas Luoja, miten luonnon
Aina, somaks’, kaunistat! –
Ilman, meren, maan ja ruohon
Kaikki koreeks’ varustat.
Aina annat aurinkosi
Loistaa, tuolla, taivaalla;
Armosi on aina uusi,
Taivaan suuri Jumala!
Maamme, kauniist’, piirittelit
Virroilla ja järvillä;
Vielä aina virvottelet
Meitä, armos-lähteillä.
Metissämme kukkuu käet,
Pienet linnut visertää;
Vuoret, kalliot, ja mäet –
Kaikki sinuu ylistää.
Taivu siispä matkamiesi,
Myöski Luojaas kiittämään!
Kohta, kohta, kukatiesi –
Pääset kylvääs niittämään....
A[ntti]. R[äty].

(Pietarista).


Lähde: Suomi 19.6.1847.