Lydialle (Asp)
| Lydialle Kirjoittanut Isa Asp |
- Yks’ pieni lintu lennähti
- nyt äsken kuusehemme,
- hän siinä laulaa ennätti,
- jo rientää tyköämme.
- Ken sijansa nyt täyttänee?
- Ken illoin, aamuin laulanee
- nyt iloksemme täällä?
- Oi! kauan suree kuusemme
- ja muistaa laulujansa!
- Oi! kauan kaipaa sielumme
- tääll' laulurastastansa!
- Sun sijas' kauan tyhjä on,
- vaan ikuisehen muistohon
- sun aina kätkenemme.
- Sä riennät pois – oi! vieköhön
- myrskyjen maailmasta
- sun tiesi lahteen tyynehen
- onnea autuasta
- nauttimaan – ja sydämen
- ja tunnon siellä rauhaisen
- sun löytäväsi suomme.
- Ylhäälle rientos olkohon,
- ei viihtyin alahalla,
- tääll’ riemu on niin kelvoton,
- vaan tuolla korkealla
- on koto kaunis sävelten
- ja puhtahitten sydänten
- on koto myöskin siellä.
- Jää hyvästi nyt Lydia!
- Oo onnellinen aina!
- Ja muisto meistä kaikista
- sun mielehesi paina!
- Lempemme, osanottomme
- ja rehellisin toivomme
- seuraapi sua aina!
- 1872.
Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.