Lyyli

Lyyli. Kirjoittanut Larin-Kyösti

Lyyli, Lyyli, lempeä Lyyli,

Lyyli on kulkeva tyttö vain,

lehdon lapsi ja onneni orjatar,

Lyylin ystävänkättä ma hain.

Kuutamon helyissä kujat loistaa,

huurteiset seinät on hopeissaan,

niinkuin tomu ja tuhka on maine,

mustia silmiä etsin vaan.

Huurteesta sairas sydämmeni värjyy,

tule sinä kelmeä keijuni,

kapsahda kaulaan, liverrä lintuni,

etten ma ikävään kuolisi!

Lyyli, Lyyli, kaihda päivää,

silloin ne pahat parjajat lyö,

lykkyni Lyyli, suutele, suutele,

muuten tulee se musta yö!

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.