Mä en voi olla siellä

Mä en voi olla siellä. Kirjoittanut Lauri Soini

Läpi elontieni sielussain

Yks’ kuva armas säilyy,

Se surussain ja riemussain

Vain arvokkainna päilyy.

Lapsuuden koti pieni on

Tuo kuva unhottumaton –

Vaan voi en olla siellä.

Mä lasna siellä uinailin

Unelmat herttaisimmat,

Pelloista kodin perkkailin

Vainiot vihannimmat.

Mä siellä tunsin tuntehet

Niin viattomat, vienoiset –

Vaan voi en olla siellä.

Mun yltyi sielu isoomaan

Tiedonpuun omenoita,

Epäillä alkoi toiveitaan

Ja utu-unelmoita;

Aatteita alkoi etsimään,

Totuuden tielle pyrkimään,

Sai ihanteensa siellä.

Vaan vanha taatto kauhistui

Mun koiton ”kiihkoiluista”.

”Tuo poika”, lausui, ”hullaantui,

Ei leipää tule nuista”.

Hän tiedon kielsi kerrassaan,

Kuin seinä seisoi kiellossaan. –

Siks’ voi en olla siellä.

Me kauvan, kauvan taisteltiin,

Hän seisoi horjumatta;

Kun vihdoin viimein vaijettiin

Jäi kumpii kaatumatta.

Mä väistyin, elän aatteillen’,

Hän elää leivän etehen –

Siks’ voi en olla siellä.

1893.

Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.