Mökin poika (Forsman)

Mökin poika. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Väsyksiin asti hakkasin,

Ja hakkaan uudestain,

Ja kirves pystyy kylläkin,

Mut puu ei kaadu vain.

Kyll’ ennen tuntui, kun ma löin;

Nyt käs’ on hermotoin,

Kun talvikauden pettua söin

Ja vettä päälle join.

Jos hyötyäin vaan katsoisin

Ma virkaa vaihdellen,

Isännän ehkä saisinkin,

Joll’ leip’ ois rukiinen.

Ens’ kaupungissa palkinnon

Kai saisin kunnostain. –

Niin mietin, mutta muuttohon

En tuonne mieli vain.

Siell’ liekö vuorta lehtoisaa,

Mi lampeen kuvastuu?

Yht’ armaanako aamu saa

Ja ilta laskeuu?

Siell’ luoko laakso tuoksujaan

Ja kangas mäntyjään?

Ja hän, ku soittaa torvellaan,

Siell’ liekö ensinkään?

Turvatta pilvi kiidättää

Ratoksi tuulien –

Kotoa vailla, ystävää

Mit’ onpi ihminen?

Jos Herra kuulis ääntä maan

Ja hädän hoivaa sois,

Parempi vuosi tultuaan

Paremman leivän tois.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.