Mökissä
Ulkoasu
Mökissä. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- On koivut hiirenkorvalla,
- suo päivyt paistettaan,
- ja linnut laulaa lehdossa
- suloa Suomenmaan.
- Sun on niin kirkas äänesi,
- sa lehdon laulaja,
- kun turvaan pääsit, pienoni,
- jo talven tuiskuilta.
- Oi laula, laula, viserrä
- vienoimmat virtesi!
- Ma tiedän tuossa mökissä
- ken sua kuulevi.
- On suoja pieni, puhtoisa,
- siell’ immyt sairastaa,
- ja koivuvihko vihanta
- vedessä tuoksuaa.
- Ja sitä immyt ihannoi
- se hänen keväänsä,
- kenties se hälle tarinoi
- ikuista kevättä.
- Ja lastaan äiti suruinen
- hän hoitaa hellästi,
- mut kun ei huomaa lapsonen,
- niin äiti itkevi.
- Hän pelkää: tuonen niittomies
- vie hältä kukkasen.
- Niin kylmäks’ jäisi kotilies,
- jos lähtis lapsonen.
- Sulosti virtes vieriköön,
- sa lehdon laulaja,
- se lohdutusta helkkyköön
- ja soikoon toivoa.
Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.