Ma annan arvon tuumilles

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
30. Ma annan arvon tuumilles

Kirjoittanut Oskar Uotila


Ma annan arvon tuumilles
Ja periaatteillesi,
Ja liljanhennoll’ uumilles
Ja silkkivaatteillesi.
Myös tunnen sulot syleilys,
Niin unhoittaa en mieli;
Mut suurin mulle viehätys
On silmäis mykkä kieli.
Sen tutkimiseen vietin jo
Mont’ unetonta yötä;
Oi ettei vaan tuo opinto
Ois ollut turhaa työtä.
Usein, kun juuri perehdyin
Tuon kielen moneen kuriin,
Taas huomasin, ett’ erehdyin,
Ja tieteen käy nurin.
Siis riennä, neito, apuhun,
Opinnon ohjaajaksi;
Suo huuliltasi kuulla mun.
Mit’ aikoo silmääs kaksi.
Houkuttavatko saalistaan
Pois satakielten maille,
Sen sitten jättäin suremaan
Ja autuuttansa vaille.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.