Ma katson ylös ja alas

Wikiaineistosta
20. Ma katson ylös ja alas.

Kirjoittanut Simo Korpela


Mä katson maahan ja taivaaseen,
Mä katson ylös ja alas.
Kun maahan, joudun ma murheeseen;
Kun taivaseen,
Jo rauha rintaani palas.
Miks maa mun mieltäni painostaa?
Miks siihen katson ma surren?
Kun synnin myrskyjä täynn’ on maa
Ja kuolemaa:
Ne pirstoiks lyö elon purren.
Kun katson ylös, en kiistaa nää
Mä ilkeän itsekkyyden.
Nään rauhaa, sielun mi tyydyttää
Ja elämää:
Nään aikaan täydellisyyden.


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.