Ma katson ylös ja alas

20. Ma katson ylös ja alas. Kirjoittanut Simo Korpela

Mä katson maahan ja taivaaseen,

Mä katson ylös ja alas.

Kun maahan, joudun ma murheeseen;

Kun taivaseen,

Jo rauha rintaani palas.

Miks maa mun mieltäni painostaa?

Miks siihen katson ma surren?

Kun synnin myrskyjä täynn’ on maa

Ja kuolemaa:

Ne pirstoiks lyö elon purren.

Kun katson ylös, en kiistaa nää

Mä ilkeän itsekkyyden.

Nään rauhaa, sielun mi tyydyttää

Ja elämää:

Nään aikaan täydellisyyden.

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.