Ma unta kuninkaanlapsesta näin

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
26. Ma unta kuninkaanlapsesta näin

Kirjoittanut Heinrich Heine


Ma unta kuninkaanlapsesta näin,
Min kasvot kalpeina hohti;
Puun siimeess’ istuimme vierekkäin,
Ja hän painui rintaani kohti.
”En tahdo isäs purppuraa,
En timanttikruunua varmaan,
En tahdo kultaista valtikkaa,
Sua itseäs tahdon, armaan’.”
Hän päätään puisti: ””Ei käy se päin,
Mun peittää haudan multa,
Ja öin mä vain tulen luokses näin,
Kun niin sua lemmin, kulta.””


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.